Kirjoittanut Aune Kivimäki 2003
Petäjävesi liittyy opistoon 1970
1970-luvun alkaessa kansalaisopistossa opiskeli yli 1000 opiskelijaa noin 70 opintopiirissä Keuruulla ja Multialla. Opetustarjonnan vahvoja alueita olivat käytännön taitoja vaativat kurssit ja opintopiirit, monipuolinen kielten opiskelu sekä musiikki- ja näytelmäpiirit.
”Pukuompelupiireissä vaatteita ommeltiin koko perheen tarpeisiin”, muistelee Helka Järventausta, joka opetti pukuompelua. Naiset tekivät mm. kävelypukuja, hameita, puseroita, ja joku teki itselleen matkapuvunkin, johon kuului sekä hame että housut. Jos kankaan leikkaaminen ei mennytkään kaavojen mukaan, niin ei hätää, ”Helka muuttaa mallin”.
Matkanteko kauas kylille ei aina sujunut ongelmitta. Helka Järventausta kertoo, kuinka kerran autosta puhkesi rengas Pihlajavedellä Koipikankaan hautausmaan kulmilla. Onneksi hän oli edellisenä päivänä opetellut renkaan vaihtoa, nyt se taito oli tarpeen.
Keuruun kansalaisopiston johtokunta pohti 29.1.1970 Petäjäveden esitystä opistotoiminnan ulottamisesta myös Petäjävedelle Multian tapaan. Keuruulaiset päättäjät arvioivat yhteisen opistotyön tulevaisuudessa synnyttävän muutakin yhteistoimintaa Petäjäveden ja Keuruun kuntien kesken. Petäjävedellä oli mietitty myös yhteistyötä Jyväskylän suuntaan.
Opistotyö alkoi Petäjävedellä syksyllä 1970. Yhteyshenkilöksi valittiin tarmokas ja asialle omistautunut kansalaiskoulun opettaja, agronomi Terttu Larmo. Pätevät opettajat saatiin omalta paikkakunnalta. Petäjävesi oli muutoinkin valmistautunut hyvin tulevaan opistotyöhön järjestämällä kuntalaisten keskuudessa gallup-kyselyn oppiaineista. Opinto-ohjelma laadittiin alusta saakka monipuoliseksi ja paikkakunnan tarpeita vastaavaksi.
Ensimmäinen työkausi tarjosi parille sadalle uudelle opistolaiselle englannin ja ruotsin kielen opiskelua, pukuompelua ja kotitaloutta, konekirjoitusta ja uutta matematiikkaa.
Opistolle päätoiminen rehtori ja toimistoapulainen
Kansalaisopiston laajenemisen myötä saatiin vihdoin päätoiminen rehtori 13.8.1970. Rehtoriksi valittiin ”loistava organisaattori ja mainio suhdetoimintamies”, opettaja Mauno Terho, joka oli hoitanut tehtävää ansiokkaasti sivutoimisena opiston perustamisesta lähtien. Samalla opisto sai oman ”kanslian” osasta kansalaiskoulun luokkaa ja sinne puhelimen. Vasta vuonna 1975 opisto sai omat tilat vanhasta kouluruokalasta.
Toimistoapulaisen virka perustettiin samana vuonna, ja sitä hoiti vuoden verran Jukka Lepikonmäki. Nykyinen kanslisti Sirkka-Liisa Uosukainen aloitti työnsä vuonna 1976.
Opiskelijamäärät kasvavat
Aktiivisuus kansalaisopistoa kohtaan jatkoi kasvuaan. Se näkyi paitsi opiskelijamäärien vuosittaisina kasvuina, myös erilaisten järjestöjen, työnantajien ja tavallisten yksityishenkilöiden toivomusaloitteina. Aloitteet kevensivät johtokunnan tehtävää tarjota kuntalaisille mielenkiintoisia ja tarpeellisia kursseja, koska ”kansalaisopisto ei ole itsetarkoitus, vaan palvelulaitos” rehtori Mauno Terhon sanoin. Tiwi Oy pyysi järjestämään ensiapukursseja. Opisto järjesti niitä yhteistyössä SPR:n kanssa Keuruulla, Multialla ja Petäjävedellä.
Opiskelijamäärien nousu johtui paitsi ihmisten aktiivisuudesta, myös vapaa-ajan lisääntymisestä ja yleisestä kiinnostuksesta harrastamiseen. Aikuiskasvatuksen merkitys ja sen laajat mahdollisuudet tarjota ammatillista jatkokoulutusta alettiin myös yhä selvemmin ymmärtää. Lyhytjänteinen, kurssimuotoinen opiskelu tuli yhä suositummaksi ja se tuntui sopivan paremmin sen ajan kiireisille ihmisille. Tällaisia lyhytkursseja olivat mm. laivuri- ja ilmailukurssit, tukihenkilö-, kotiavustaja- ja perhepäivähoitajakurssit sekä turkistalous- ja maatilatalouden kurssit.
Tultuaan Keuruulle musiikinopettajaksi 1970-luvun alkupuolella Kalle Kaipiainen kokosi lähiseudun pelimanneista suuren pelimanniyhtyeen kansalaisopiston suojiin. Pelimanniorkesterin bravuurinumeroita oli mm. Konsta Jylhän ”Vaiennut viulu”, jonka yleisö palkitsi aina valtavin kättentaputuksin. Kaipiaisen toimesta saatiin Keuruulle myös naiskuoro, nykyinen naiskuoro Keuruttaret.
Keuruun mieskuorolle tuotti pientä hankaluutta paikkakunnalle ilmaantunut uusi ilmiö, josta kärsi aika-ajoin toinen tenori ja myöskin toinen basso. ”Eräs varsin outo este on ilmestynyt kuvaan mukaan, se on bingo, joka sattuu olemaan samana iltana kuin kuoron harjoitus. Vähän oudolta kyllä tuntuu, että joku laulumies saattaa jäädä harjoituksista pois bingon vuoksi. Vai lieneekö bingostakin muodostunut harrastus?” valiteltiin paikallislehdessä.
Uuden teknologian tuloa uumoiltiin jo opiston 10. työvuonna 1973. Keuruun Teknisten toimihenkilöiden aloitteesta opistossa järjestettiin ATK-peruskurssi. Kiinnostus olikin niin suurta, että se yllätti järjestäjät; ensimmäisille kursseille ilmoittautui 121 opiskelijaa pankkien, kunnanviraston ja muutamien paikallisten yritysten henkilökunnasta. Varsinaisesti Keuruulla päästiin ATK:n opetuksen alkuun syksyllä 1985, jolloin yläasteelle ja lukioon saatiin tietokone päätteineen.
Keski-Suomen kansalais- ja työväenopistojen maakunnallista kulttuuripäivää vietettiin vuonna 1973 ja isäntänä toimi 10-vuotias Keuruun kansalaisopisto. Rehtori Mauno Terho käsitteli puheessaan mm. niitä ennakkoluuloja, joita maaseutuopistot kohtasivat alkutaipaleellaan kaupunki- ja kauppalaopistojen tahoilta. Maaseutuopistojen käytännöllisvoittoisten harrasteiden ja oppiaineiden tulo opintopiireihin herätti jopa kirpeää arvostelua vanhoihin kaavoihin tottuneiden keskuudessa. Juhlissa esiintyi paikkakunnan kuoroista koottu suurkuoro, jota säesti Kalle Kaipiaisen johtama kansalaisopiston kamariorkesteri. Esitettävänä oli Wirzeniuksen ”Sarja kotimaisia säveliä”.
Uusi alue oli yliopistollisten arvosanojen suoritusmahdollisuus Jyväskylän Yliopiston tutkintovaatimusten mukaisesti. Avoimen yliopiston kokeilu oli laatuaan ensimmäinen koko Keski-Suomessa. Työvuonna 1973–1974 oli tarjolla kasvatusopin cum laude approbatur – arvosanan suorittaminen. Lähes 30 henkeä ilmoittautui puolentoista vuoden opiskelujaksoon. Seuraavina vuosina kasvatustieteen approbatur järjestettiin neljä kertaa.
Keuruun kansalaisopiston kirjoilla opiskelivat myös varusmiehet, joille esim. työkautena 1973 -1974 järjestettiin teknisiin kouluihin valmistavia kursseja matematiikassa ja äidinkielessä. Otavalla tapahtuva englannin kielen opiskelu oli vuorotyön vuoksi järjestetty siten, että iltavuoroon tulijat opiskelivat ennen työn alkua ja aamuvuorosta päässeet työn päätyttyä.
Lyhyet kurssit olivat toivottuja, ja nuorten opiskelijoitten määrä kasvoi. Opiskeluinnostus ei osoittanut laantumisen merkkejä. Suosituimpia piirejä olivat kuntoliikunta, jooga, kielet, käytännön työt, kuoro- ja pelimanniryhmät. Suuria oppilasmääriä keräsivät myös maatalouspiirit ja perhepäivähoitajien kurssit.
Säätkin voivat säädellä kansalaisopiston toimintaa ja kurssitarjontaa, siitä saatiin esimakua syksyllä 1974. Myöhäisen sadonkorjuun takia pääosa Petäjäveden kursseista alkoi pari viikkoa myöhässä. Poikkeukselliset sääolot kesällä johtivat siihen, että opiston maatalouspiireissä eläinlääkäri Vilho Sihvon luentojen aihe oli sama: nautakarjan terveydenhoito ja poikkeukselliset ruokintaolosuhteet.
Musiikkiryhmiä myös alle 16-vuotiaille
Syksyllä 1974 tuli voimaan laki, jonka mukaan musiikin opetusta saattoi järjestää alle 16-vuotiaille tietyin ehdoin. Myös Keuruun kansalaisopisto sai Keski-Suomen lääninhallitukselta oikeuden perustaa musiikkiryhmiä alle 16-vuotiaille. Tämä ei aikaisemmin ollut mahdollista, jos paikkakunnalla toimi musiikkiopisto, kuten Jyväskylän konservatorio Keuruulla. Pääosa nuorison vapaaehtoisesta musiikin opiskelusta siirtyi kansalaisopistoon. Sinne siirtyi myös joitakin koulujen vapaaehtoisia soitinryhmiä.
Nuoret ”muusikot” eivät enää olleet sidottuja omiin kouluihinsa, vaan he saattoivat vapaasti osallistua haluamaansa ryhmäopetukseen muualla. Koulujen soittimet olivat silti ryhmien käytössä entiseen tapaan. Jos oppilas myöhemmin halusi pitemmälle musiikkiopinnoissaan, hänellä oli mahdollisuus pyrkiä konservatorioon tai käydä yksityisopetuksessa.
Aikuisten ja nuorten innostus musiikkiin oli nyt voimakasta. Vuonna 1975 musiikkipiireissä oli soitto-oppilaita ja harrastajia yhteensä 576. Keuruulla heitä oli 372, Multialla 110 ja Petäjävedellä 94. Alle 16-vuotiaita oli Keuruulla 167, Multialla 88 ja Petäjävedellä 71. Uusia toimintamuotoja olivat alueorkesterin lisäksi Multian ja Petäjäveden sekakuorot sekä Haapamäen pelimanniyhtye, joka heräteltiin jälleen toimintaan.
Keurusseudun laulajat ja pelimannit suuntasivat maaliskuussa 1976 yli sadan osanottajan voimin esiintymään Samuelin poloneesiin Finlandiataloon. Samuelin poloneesi on vuotuinen kansanmusiikkitapahtuma, joka pyrkii esittelemään kansanmusiikin monimuotoisuuden. Mukaan lähtivät Haapamäen, Multian ja Petäjäveden sekakuorot, Keuruun naiskuoro, Keuruun Laulumiehet, Haapamäen kansanmusiikkiyhtye sekä Keuruun ja Petäjäveden pelimanniyhtye. Antoisalla ja menestyksekkäällä matkalla toimivat johtajina Antti Hurme, Olavi Kangas, Martti Pitkänen, Esko Harden ja Kalle Kaipiainen.
Yleisradion konsertti ”Soittava ja laulava Keuruu” nauhoitettiin 4. joulukuuta 1976 Keuruulla. Konsertissa olivat mukana Soittajapojat, Haapamäeltä sekakuoro ja kansanmusiikkiyhtye, Keuruulta naiskuoro ja mieskuoro, Keurusseudun pelimannit, kirkonkylän ala-asteen lapsikuoro, nuoriso-orkesteri sekä alueorkesteri.
Teatteria ja kirjallisuutta
Teatterielämä ei oikein saanut tuulta purjeisiinsa, vaikka yritystä oli ollut. Syksyllä 1978 näyttelijä Pertti Roisko Jyväskylän kaupunginteatterista tarttui tosimielellä toimeen, ja näytelmäpiiri ryhtyi harjoittelemaan esityskuntoon Erkki Kivijärven laulunäytelmää ”Talkootanssit”. Näytelmä esitettiin keväällä 1979, ja siitä voidaan katsoa Talkooteatterin syntyneen.
Keuruulla alettiin 1970-luvun puolivälissä järjestää säännöllisesti kirjailijavierailuja. Kirjallisuusilloissa vierailivat mm. Eila Pennanen, Hannu Mäkelä, Ilmari Turja, Kaari Utrio, Pirkko Saisio, Matti Kassila, Erkki Vuorela ja Matti Paavilainen.