Lyhyitä henkilökuvauksia Keuruun kansalaisopiston Multian ja Petäjäveden osastonjohtajista sekä opiston toimiston henkilökunnasta.
- Veikko Knuutinen, Multian osastonjohtajana 1965-1987
- Pauno Pienimäki, Multian osastonjohtajana 1987-2005
- Tuula Laaksonen, Multian osastonjohtajana 2006-
- Terttu Larmo, Petäjäveden osastonjohtajana 1970-1990
- Sirkka Palola, Petäjäveden osastonjohtajana 1995-2002 ja 2009-2011
- Petäjäveden osastonjohtajat vuosien varrella
- Sirkka-Liisa Uosukainen, kanslistina 1976-2015
Veikko Knuutinen, Multian osastonjohtajana 1965-1987
Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013
Opiston ensimmäiseksi yhdysmieheksi Multian kunnan alueella 1. lokakuuta 1965 alkaen valittiin Veikko Knuutinen, joka työskenteli kansakoulunopettajana kunnan keskuskansakoululla ja myöhemmin koulunjohtajana sekä peruskoulun myötä ala-asteen rehtorina. Knuutinen oli virkansa puolesta myös koululautakunnan sihteeri.
Pitkää työsarkaansa Knuutinen muistelee näin: ”Kävin opiskelemassa kansalaisopistossa Keuruulla, ja olin osaltani vaikuttamassa siihen, että Multialla innostuttiin opistoasiasta. Nuorisolautakunnan puheenjohtajana jouduin väistämättä toimintoihin mukaan, ja näissä merkeissä opisto omalta osaltani jatkui vielä senkin jälkeen, kun lopetin osastonjohtajan työt. Tehtäviini kuului monenlaista kuten esimerkiksi opettajien hankkiminen, siivouksesta ja huoneiston käytöstä sopiminen. On vaikea sanoa, kuinka paljon osastonjohtajien töihin todellisuudessa meni aikaa, koska ne tehtävät menivät kaiken muun lomassa. Useimmiten aikaa meni enemmän kuin sitä varten oli varattu tunteja, etenkin silloin kun opettajien saannissa oli ongelmia. Syksyisin kaikki arki-illat tahtoivat kulua opiston asioiden parissa. Ohjesäännön mukaan piti vuoden mittaan käydä vähintään kerran tarkistamassa kaikissa ryhmissä, että tilat olivat asialliset. Sen vuoksi minäkin kiersin kaikki toimipaikat talven aikana.
Kuukausittain piti laatia lista, kuinka monta tuntia kukin opettaja oli opettanut ja mikä oli heidän tuntikorvauksensa. Se toimitettiin sitten Keuruulle. Veroprosentit ja sellaiset hoiti kunnan kanslia. Kymmenkunta viimeistä vuotta asiat pystyi hoitamaan puhelimitse Uosukaisen Sirkka-Liisan kanssa, kun ensin oli selvittänyt jokaisen opettajan tiedot erikseen. Myöhemmin he hoitivat nämä asiat itse suoraan toimistoon. Oli aikamoinen homma kalkeerata kaikki kolmena kappaleena. Yksi osa jäi tänne ja kahdet kappaleet menivät Keuruulle. Niistä toiset lähetettiin valtionapuhakemusten mukana Kouluhallitukseen vapaan kansansivistystyön osastolle. Keräsin myös osallistumismaksut opettajilta ja tilin ne kansalaisopiston toimistoon.
Tehtyään yli 20-vuotisen uran kansalaisopiston Multian osaston sivutoiminen osastonjohtajana Veikko Knuutinen ilmoitti helmikuussa 1987 irtisanoutuvansa osastonjohtajan tehtävistä. Kansalaisopiston johtokunta myönsi hänelle eron kesäkuun alusta alkaen kiittäen häntä pitkäaikaisesta työstä opiston hyväksi. Knuutinen oli aikonut lopettaa jo aiemmin, mutta Mauno Terho houkutteli hänet jäämään ”ainakin niin pitkään kuin hän itse oli mukana”, mihin Knuutinen lopulta suostui. Osastonjohtajan tehtävien ohella Veikko Knuutinen toimi myös kansalaisopiston tuntiopettajana pitäen puu- ja metallityön kursseja Multian koulukeskuksessa ja keramiikkapiiriä sekä siellä että kyläkunnilla.
Teksti perustuu Veikko Knuutisen haastatteluun 31.8.2012.
Pauno Pienimäki, Multian osastonjohtajana 1987-2005
Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013
Veikko Knuutisen jäätyä pois tarvittiin Multian osastolle uusi johtaja. Multian opistotoimikunnan toivomuksen mukaisesti Multian kunnanhallitus esitti kansalaisopiston johtokunnalle, että uudeksi osastonjohtajaksi nimettävä henkilö olisi joku oman kunnan koululaitoksen viranhaltijoista, koska kansalaisopisto toimii pääasiallisesti koulutiloissa. Yhteistoiminnalle katsottiin olevan parhaat edellytykset näin menetellen. Multian kunnanhallitus käsitteli asiaa kokouksessaan 2. maaliskuuta 1987 ja esitti opistotoimikunnan esityksen mukaisesti opettaja Pauno Pienimäen nimeämistä Keuruun kansalaisopiston Multian osastonjohtajan tehtävään seuraavasta syksystä alkaen.
Pienimäki on paljasjalkainen multiainen, jolla oli takanaan pitkä ura koululaitoksessa. ”Kun on jo pitkään tehnyt työtä lasten ja nuorten kanssa, tuntui mielenkiintoiselta kokeilla siinä ohella työskentelyä myös aikuisväestön kanssa”, hän perusteli päätöstään. Ensimmäisessä lehtihaastattelussaan elokuussa 1987 Pienimäki luonnehti tehtäväänsä Multian osaston johtajana haastavaksi. Kansalaisopistotoiminnan hän näki erinomaisena asiana, joka tarjosi aikuisväestölle mahdollisuuden tietojen ja taitojen kartuttamiseen niin teoriassa kuin kätten taidoissa.
Hänelle itselleen kansalaisopistotoiminta oli entuudestaan tuttu muutamista lyhytkursseista, joita oli itse opettajana vetänyt. Kaappikellokin hän oli siellä ehtinyt valmistaa. ”Kuulostellen ja ihmisten toiveista tässä liikkeelle lähdetään”, hän lupasi, vaikka epäili, ettei Multian tuntimäärään voinut kaikkia toiveita kovin nopealla aikataululla mahduttaa. Tietotekniikan opetusta, joka silloin teki vahvasti tuloaan kansalaisopistoon, hän lupasi multialaisille tarvittaessa reilustikin, sillä sen opetusta eivät tuntikiintiöt rajoittaneet.
Yksi päällimmäisistä ja olennaisimmista asioista, joka Pauno Pienimäelle on jäänyt mieleen kansalaisopistovuosistaan, on ollut toiminnan joustavuus, vaikka hän uransa alussa sitä ehkä hieman epäilikin. ”Kansalaisopiston toiminta on joustavaa, joten pystymme nopeasti vastaamaan kuntalaisten koulutuskysyntään vuotuista opetusohjelmaa laadittaessa. Ajan hengen mukana syntyvään tarpeeseen kyetään vastaamaan jopa kesken toimintakauden perustetuilla piireillä. Vahvimpia opiskelualueita ovat Multialla olleet käden taidot, musiikki ja kielet. Näissä aineissa pääosan tunneista pitävät vakinaiset opettajat.
Vuosien varrella toteutuneista tavanomaisista hieman poikkeavista kursseista voisi esimerkinomaisesti mainita seuraavat: luonnonmukainen viljely, turkistarhaus, kotiavustajakurssit, hirsirakentaminen, eläinten täyttäminen, kalastusvälineiden valmistus, tuohityöt, mustaruutiaseiden valmistus, perinteiset huonekalut ja videokuvaus. Tärkeitä ovat myös olleet opiston ja kirjaston yhdessä järjestämät nimekkäiden kirjailijoiden vierailut. Oman lisänsä opistotoimintaan toi opistolainmuutos, joka salli joissakin taide- ja taitoaineissa alle 16-vuotiaden opiskelun”, hän mainitsi osaston 35-vuotisjuhlan tervetuliaispuheessaan.
Pienimäki kiitti myös koulun hallintoa positiivisesta ja joustavasta suhtautumisesta opiston tila-asioihin. Myös kyläkunnat hän halusi nostaa esiin. ”Vaikka väki ja tilat ovat vähentyneetkin, opisto on yrittänyt tukea kyläkuntien harrastustoimintaa, jos siellä vain on innostusta riittänyt”, hän totesi lopuksi.
Myös Pauno Pienimäki ehti tehdä pitkän uran osastonjohtajana. Hänellä oli lopettamassa jo vuonna 2003, mutta suostui vielä jatkamaan. Keväällä 2005 hän kuitenkin ilmoitti jättävänsä tehtävänsä vuoden lopussa.
Teksti perustuu Pauno Pienimäen haastatteluun 27.8.2012.
Tuula Laaksonen, Multian osastonjohtajana 2006 alkaen
Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013
Keväällä 2005 Pauno Pienimäki ilmoitti jättävänsä tehtävänsä vuoden lopussa, minkä vuoksi osastolle oli ryhdyttävä etsimään uutta vetäjää. Opistolautakunta aloitti prosessin kesällä. Hakijoita oli kaikkiaan viisi, joista tulosalueen esimies opistolautakuntaa kuultuaan valitsi uudeksi osastonjohtajaksi Multialle Keuruun kaupungin kaavoitustoimistossa paikkatietosihteerinä työskentelevän multialaisen Tuula Laaksosen. Hän aloitti toimikautensa vuoden 2006 alussa.
Laaksosen kansalaisopistoura alkoi mielenkiintoisesti: ”Tulin kansalaisopistoon töihin ihan sattumalta. Opiston toimisto oli koulun remontin takia evakossa Keuruun kaupungintalolla, ja kävin aina joskus neuvomassa Vuorelan Markkua tietokoneasioissa. Kerran hän ehdotti, että tulisin opettamaan atk:ta opistoonkin. Siitä se alkoi. Kun Multialle haettiin uutta osastonjohtajaa, näin ilmoituksen lehdestä, mutten ajatellut asiaa sen kummemmin. Myöhemmin tuli mieleeni, että miksipä ei, kun olen ollut toiminnassa mukana opettajana jo pitkään. Kun Vartiaisen Pirjo opiston toimistolla vielä kannusti minua laittaman paperini sisään, tein päätöksen hakea tehtävää ja tulin valituksi.
Osastonjohtajan työ kiireet painottuvat alkusyksyyn, vuodenvaihteeseen ja kevääseen. Lukuvuoden alkaessa jaan opettajille päiväkirjat ja avaimet sekä huolehdin, että opettajat löytävät oikeisiin paikkoihin. Kun kurssit loppuvat ennen joulua, kerään päiväkirjat pois opistolle tarkastettavaksi. Tammikuussa ja keväällä lukuvuoden päätyttyä on edessä vielä sama työ toisen kerran. Alkukeväästä kiertelen ryhmissä kyselemässä, haluavatko ne jatkaa seuraavalla lukukaudella. Huhtikuu on kevätjuhlien ja näyttelyiden aikaa. Satunnaisesti on eteen tullut muitakin tehtäviä. Esimerkiksi niukkenevien resurssien takia kävin selostamassa Multian koululautakunnassa syksyllä 2011, kuinka tärkeätä kansalaisopiston toiminta on ja kuinka pienellä rahalla kuntalaisille loppujen lopuksi on mahdollisuus järjestää vapaa-ajanohjelmaa.
Teksti perustuu Tuula Laaksosen haastatteluun 4.2.2013
Terttu Larmo (1924-2013), Petäjäveden osastonjohtajana 1970-1990
Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013
Petäjäveden liityttyä Keuruun kansalaisopistoon esitti Petäjäveden kunnanhallitus paikkakunnan yhdysmieheksi kansalaiskoulunopettaja, agronomi Terttu Larmoa (1924-2013). Hänet valittiin tehtävään esityksen mukaisesti heinäkuussa 1970. Hänestä opisto sai pitkäaikaisen ja tarmokkaan henkilön hoitamaan asioitaan Petäjäveden alueella.
Petäjävetiset opettajat Pirkko Lemmetty ja Yrjö Vakkilainen muistavat työtoverinsa Terttu Larmon toiminnan ihmisenä. ”Kansalaisopisto oli hänelle koko elämä. Hän tuli Petäjävedelle kansalaiskoulun opettajaksi vuonna 1962 ja toimi myöhemmin peruskoulun aikana opinto-ohjaajana. Hän oli monessa mukana ja halusi osoittaa, että nainen pystyy siihen mihin mieskin, vaikkei hän sitä ääneen sanonutkaan. Terttu piti huolta kaikista naapureistaan, kuljetti heitä asioillaan omalla autollaan ympäri kylää. Erityisen mielellään hän teki puutarhahommia, laitteli pihoja avuksi muille. Hän ehti mukaan kaikkeen. Partiolainenkin hän oli.”
Seija Lahtinen Ylä-Kintaudelta, opettajakollega hänkin, muistaa Larmon äidillisenä ja huolehtivana ihmisenä, jossa ei ollut tippaakaan virkamiesmäisyyttä: ”Hän vieraili ahkerasti eri piireissä katsomassa, miten niissä menee. Kerran kun Petäjävedellä oli kirjoittajapiiri, joka kokoontui kirjastossa, Terttu Larmo otti ja leipoi sinne pullat kahvitusta varten. Hän ei viitsinyt pyydellä sitä muilta, vaan tarttui toimeen itse. Hänestä näki, että opisto oli hänelle elämäntehtävä. Hän oli uppoutunut siihen työhön koko sydämellään, mutta oli se varmasti luonnekysymyskin. Hänestä on jäänyt osastonjohtajana oikein lämpimät muistot.”
Keväällä 1987 Terttu Larmo Veikko Knuutisen lailla ilmoitti opiston johtokunnalle aikovansa jättää tehtävänsä syyslukukauden alkaessa kiittäen mukavasta yhteistyöstä 17 vuoden ajalta. Kun molempien sivuosastojen johtajat pyrkivät tehtävistään pois yhtä aikaa, aiheutui siitä epäilemättä johtokunnalle ylimääräistä päänvaivaa. Syksyn ensimmäisessä kokouksessa tuotiin johtokunnalle kuitenkin tiedoksi, että Terttu Larmo oli pyynnöstä suostunut jatkamaan Petäjäveden osastonjohtajan tehtäviä toistaiseksi. Vasta toukokuun lopussa 1990 hän saattoi jättää pestinsä, kun uusi johtaja vihdoin löytyi.
Teksti perustuu Seija Lahtisen, Pirkko Lemmetyn ja Yrjö Vakkilaisen haastatteluihin vuodelta 2012
Sirkka Palola, Petäjäveden osastonjohtaja
Muistelua omasta osastonjohtajakaudesta
Huomasin keväällä 1995 Petäjävesilehdessä ilmoituksen, jossa haettiin Keuruun kansalaisopiston Petäjäveden osastolle osastonjohtajaa. Asia kiinnosti. Perheellemme kansalaisopisto oli tullut tutuksi erilaisten englannin kurssien muodossa. Ensimmäisen kerran elämässäni olin saanut olla myös suggestopedisella englannin kielen kurssilla. Lapsemme opiskelivat, iästä riippuen, musiikkileikkikoulu-, piano- ja viuluryhmissä. Minulle oli syntynyt vaikutelma, että kansalaisopisto on kurssimahdollisuuksiltaan peräti monitahoinen ja hyvin tärkeä maaseutupaikkakunnan elämässä. Hakuilmoituksessa osastonjohtajan tehtäviksi mainittiin: ”Tehtävänä on laatia Petäjäveden toimipisteen opetussuunnitelma, tehdä esitys tuntiopettajista sekä hankkia opetustilat”. Kiinnostukseni kasvoi edelleen.
Varsinainen työni oli Petäjäveden lukiossa uskonnon ja psykologian opettajana ja opinto-ohjaajana. Käännyin rehtori Irma-Liisa Särkän puoleen ja kysyin, voisinko saada luvan toimia oman toimen ohella kansalaisopiston osastonjohtajana, jos minut siihen tehtävään valittaisiin. Koulun johtokunta antoikin luvan. Osastonjohtajan työ olisi kuitenkin vain siivu oman varsinaisen työni ohella. Kävikin sitten niin, että tulin valituksi.
Rehtori Särkkä näki valinnassani suorastaan hyvää. Olimme juuri saamassa lukioon uuden opetussuunnitelman, joka mahdollisti opiskelijoille valinnaisuutta lisää. Kenties kansalaisopistonkin kautta järjestyisi jotain yhteisiä kurssimahdollisuuksia. Alkoikin monivuotinen yhteistyö kansalaisopiston ja Petäjäveden ja Keuruun lukioiden välillä. Toteutettiin esimerkiksi kesälukiotoimintana Petäjävedellä englannin abikursseja.
Niin alkoikin mielenkiintoinen seitsemän vuoden kausi. Nautin kovin paljon mahdollisuudesta itse vaikuttaa kurssitarjonnan suunnitteluun. Lisäksi kuntalaiset saivat toivoa ja tehdä omia ehdotuksiaan. Rajana oli tietenkin se, kuinka paljon Keuruun kansalaisopisto sai vuotuisesti tunteja käyttöönsä. Tuntimäärä jakautui osastoittain. Jos Petäjävedellä oli esimerkiksi 1500 tuntia käytettävissä, sen puitteissa oli toimittava.
Osastonjohtajana käytin sovitun tuntimäärän kursseihin ja etsin niille opettajat. Ehdotetuille kursseille ja uusille opettajille tarvittiin luonnollisesti opiston rehtorin hyväksyntä. Tosin meillä oli samoja innokkaita tuntiopettajia taito- ja taideaineissa useita vuosia peräkkäin. Lisäksi tuli järjestellä kurssipaikat. Suurin osa kursseista pidettiin kouluilla. Myös sivukylillä koulut olivat ahkerassa käytössä. Mahdollisuuksien mukaan tiedotin asioista Petäjävesi-lehdessä. Lehti vieraili myös kursseilla ja teki toimintaa tunnetuksi. Osastonjohtajan tehtävänä oli myös osallistua opistolautakunnan kokouksiin Keuruulla. Osastonjohtajan tiukinta työaikaa olivat syksy ja kevät. Syksyllä pyrin käymään kaikkien kurssien aloitustilanteissa. Se merkitsi autolla ajelua eri puolille pitäjää. Kevätkaudella oli seuraavan lukuvuoden opetussuunnitelman suunnittelu ja kevätjuhlan ja näyttelyn järjestäminen. Olen aina sietänyt stressiä hyvin. Tätä ominaisuutta tarvittiin, erityisesti syksyisin ja keväisin. Keväisin erityisesti siksi, että varsinaisessa työssänikin kevät oli ruuhka-aikaa. Osastonjohtajan työvuosi oli 10 kuukautta. Palkasta muistan sen verran, että puolet meni veroa. Mutta työ oli kiinnostavaa ja tein sitä ihan harrastuspohjaltakin.
Kun aloitin osastonjohtajana, tietokoneen käyttö oli osastonjohtajatasolla hyvin vähäistä. Kirjoituskoneella tein töitä, kynä ja paperi apuna tuntijakosuunnitelmissa. Tietokone tuli muutaman vuoden kuluessa suureksi avuksi. Excel-taulukoinnilla saattoi tehdä numeroita vaativat suunnitelmat nopeasti ja esim. word-ohjelmaa apuna käyttäen laatia tekstit vuosiohjelmaa varten.
Olihan siellä seitsemän vuoden aikana monenlaista kurssia. Oli naurukurssia, osakekurssia, puukkopiiriä, puutarhakurssia, näytelmäpiiriä… Oli luentoja ja keväisin juhlat ja näyttelyt toimintavuoden päätteeksi. Erään, sinänsä surutaustaisen asian muistan puutarhakurssilta keväällä 1996. Kurssin yhteisöllisyys tuli näkyviin erityisellä tavalla. Maaliskuun 10. päivä sattui Kintaudella paha onnettomuus, kaksi lasta menehtyi rattijuopon ajaessa heidän päällensä. Eräs puutarhakurssilainen ehdotti ryhmälle, että onnettomuuspaikalle asetettaisiin pieni kynttilähytti ja istutettaisiin kaksi rautatieläisen omenapuuta. Kurssi osallistui kustannuksiin.
Oma elämäntilanteeni muuttui vuoden 2000 paikkeilla siten, että menin mukaan kunnallispolitiikkaan. Tosin muutaman vuoden jälkeen huomasin, että se ei välttämättä ole minua varten. Samoihin aikoihin perheemme ryhtyi sijaisperheeksi. Silloin oli pakko vähentää ”lainalasten” vuoksi menoja ja niinpä jouduin irtisanomaan itseni keväällä 2002 osastonjohtajan tehtävästä.
Iloisesti yllätyin keväällä 2009, kun kansalaisopiston rehtori soitti ja kysyi, voisinko tulla Minna Rönkön äitiysloman ajaksi sijaiseksi osastonjohtajan tehtävään. Olin jo varsinaisesta työstäni eläkkeellä. Niinpä seuraavat puolitoista vuotta kuluivat kansalaisopistotöissä.
Osastonjohtajan työ on ollut hyvin lähellä sydäntäni. On tuntunut, että sitä kautta olen voinut ihan konkreettisesti palvella kuntalaisia. Koko ajan olen myös itse ollut jollakin kurssilla. Viime vuodet on ohjelmassani ollut Let´s speak English-kurssi.”
Teksti kirjoitettu opiston 50-vuotisjuhlien edellä keväällä 2013.
Petäjäveden osastonjohtajat vuosien varrella
- Terttu Larmo 1970-1990
- Marja-Liisa Nieminen 1990
- Tarja Ahonen 1990-1995
- Sirkka Palola 1995-2002
- Mirja Räty 2002-2003
- Soili Jukola-Kytölehto 2003-2007
- Minna Rönkkö 2007-2009, 2011
- Sirkka Palola 2009-2011
- Minna Lönnqvist 2011-2013
- Kerttu Karppinen 2013-2020
- Tiia Savela 2020-
Sirkka-Liisa Uosukainen, kanslistina 1976-2015
Kirjoittanut Helena Kukkamo 2012
Ensimmäiseksi vakinaiseksi toimistoapulaiseksi elokuusta 1975 alkaen valittiin kymmenen hakijan joukosta merkonomi Jukka Lepikonmäki Keuruulta. Hänen muutettuaan pois paikkakunnalta, paikka laitettiin uudelleen auki jo seuraavana kesänä. Tehtävään valittiin keväällä 1976 yo-merkonomiksi Mäntän kauppaoppilaitoksesta valmistunut keuruulainen Sirkka-Liisa Uosukainen, joka aloitti työnsä elokuussa 1976 ja on hoitanut tointaan siitä lähtien äitiyslomia ja hoitovapaita lukuun ottamatta. Hänen sijaisinaan ovat toimineet Päivi Liimatainen, Aune Pajusaari, Milka Laaksonen ja Pirjo Korhonen.
Toimistoapulaisen nimikkeellä perustettu toimi muutettiin apulaiskanslistiksi 1979 ja kanslistiksi 1982. Muutokset olivat sidoksissa opiston opiskelijamääriin, jotka Kouluhallitus oli määritellyt yleiskirjeessään vuonna 1975 koskien toimistohenkilökunnan määrää ja valtionapuun oikeuttavaa palkkausta. Toimistoapulainen saatiin palkata opistoihin, jonka opiskelijamäärä ylitti pysyvästi 500, apulaiskanslistiin vaadittiin yli 1000 ja kanslistiin puolestaan yli 2000 opiskelijaa.
Toimistovirkailijan toimenkuvaa Keuruun kansalaisopistossa ei ollut määritelty erityisillä ohjesäännöillä Sirkka-Liisa Uosukaisen ottaessa toimen vastaan. Tiettyjä käytäntöjä tehtävien hoitamiseksi oli toki ehtinyt syntyä jo ensimmäisen viranhaltijan aikana. Uuden työntekijän oli kuitenkin helppo päästä kiinni tekemiseen vahvasti asiaansa sitoutuneen rehtorin opastuksella. Neuvoa saattoi kysyä myös Helvi Terholta. Näin Sirkka-Liisa Uosukainen kuvailee tehtäväkuvaansa ja sen muuttumista vuosien varrella: ”Työ oli ennen kaikkea työssä oppimista, vaikka koulutustakin oli välillä tarjolla. Tehtäväkenttäni opiston kansliassa on ollut monipuolinen. Vuosien mittaan se on ehkä painottunut aiempaa enemmän talouspuolen asioiden hoitoon kuten tuntiopettajien palkkojen laskemiseen, kuntien välisten kustannuslaskelmien tekoon ja laskutukseen.
Niin teknistymisellä kuin viranomaisten antaman ohjeistuksen muuttumisella on ollut merkittävä vaikutus myös kansliahenkilöstön työnkuvaan vuosien saatossa: ”Ennen oli paljon erilaista laskemista ja konekirjoitustyötä laadittaessa opetussuunnitelmia, toimintakertomuksia ja valtionosuustilityksiä. Nykyisin tehtäviä hallinnoidaan atk-ohjelmien avulla, jolloin kaikki työyhteisön jäsenet osallistuvat omalta osaltaan tehtävien hoitoon kokonaisuuden rakentamiseksi.
Mitä tulee teknisiin laitteisiin, ensin oli kirjoituskone ja veivattava laskukone. Sitten tulivat sähkökirjoituskone ja sähkölaskukone, ja nyt eletään tietokoneiden aikaa. Myös monenlaiset ohjelmat ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Omien atk-ohjelmien opettelemista ovat vaatineet niin palkanmaksu, laskutus kuin kanslistin tehtäviin kuuluva opistolautakunnan pöytäkirjojen kokoaminen. Suurimman muutoksen toimistorutiineihin toi kuitenkin Hellewi-hallinto-ohjelman käyttöönotto. Sen avulla hallinnoidaan opistotoimintaa suunnittelusta opettaja- ja opiskelijarekisterien kautta laskutukseen ja tilastointiin. Koulutukset ovat painottuneet paljolti atk-ohjelmien käyttöön. Varsinaisia kansalaisopistoasioita koskevia koulutuksia järjestettiin lääninhallituksen toiminta-aikana sen opistoasioiden tarkastajien toimesta Keski-Suomen alueen opistohenkilökunnille melko säännöllisesti. Sittemmin alueellisesta koulutuksesta on vastannut opistopiiri.
Arkistointi on yksi kanslistin työtehtävä. Vuosien varrella myös siinä säädökset ja ohjeistus ovat muuttuneet siten, että paperiarkiston rinnalle on muodostumassa sen jo nyt osittain korvaava sähköinen arkisto.
Yleisesti ottaen kaikki toiminta oli ennen hyvin ohjeistettua. Moni asia kulki lääninhallituksen kautta Kouluhallituksen päätettäväksi, nyt lääninhallituksia ei ole enää edes olemassa. Kouluhallituksen tiukka ohjeistus on vaihtunut siihen, että opistot saavat itse hyvin pitkälti päättää, miten toimivat. Toimintaa säätelevät käytännössä laki ja asetus, kaupungin ohjeistus sekä valtionosuus sekä kaupungin ja kuntien rahavarat.
Asiakaspalveluakaan ei sovi unohtaa. Työhöni kuuluu myös yhteydenpitoa opiskelijoihin ja opettajiin niin opintoasioissa, kurssien pidossa ja erilaisten käytännön asioiden järjestelyissä. Ilmoittautuminenkin työllisti ennen nykyistä enemmän, kun ihmiset jonottivat toimistoon ja samalla toiset yrittivät päästä läpi puhelimella. Nyt entistä useampi hoitaa ilmoittautumisensa netin kautta.”
Teksti perustuu Sirkka-Liisa Uosukaisen haastatteluun 6.6.2012