Kirjoittanut Aune Kivimäki 2003
Vuosikymmenen vaihtuessa opiston kirjoilla oli yli 2100 opiskelijaa, toimipisteitä viitisenkymmentä ja opetustunteja runsaat 6000.
Musiikki-, taito- ja taideaineet olivat vahvistaneet asemiaan opiston toiminnassa.
Multialaisilla nuorilla oli mahdollisuus opiskella pianon-, huilun-, viulun- ja kitaran soittoa. Lisäksi oli mahdollisuus soittaa jousiorkesterissa.
Petäjävedellä vastaavissa piireissä opiskeltiin kitaran-, hanurin- ja viulun soittoa. Nuoriso-orkesteri toimi myös aktiivisesti.
Kuvataidepiirissä harjoiteltiin taiteilija Pekka Suhoseen luottaen akvarellimaalausta ja taiteilija Raimo Paavolan opastuksella öljyväritöitä. Batiikkikurssilaiset tutustuivat kankaan värjäysmenetelmiin ja materiaaleihin. Läänintaiteilija Markku Asunnan johdolla saatiin tuntuma saveen muovailumateriaalina.
Lasten parissa työskenteleville oli tarjolla nukentekoa. Kurssilla kaavoitettiin ja valmistettiin nukkeja ja saatiin mielenkiintoista tietoa nukenteon historiasta.
Nukketeatterikurssi antoi vinkkejä mm. käsikirjoituksesta, lavasteista, ääniefekteistä ja nuken liikuttelusta.
Lyhytkursseja olivat myös mm. yhteistoimintalaki, yritystalous, verkon pauloitus, sukututkimus ja kuparipannujen taonta. Biodynaaminen viljely ja mehiläistenhoito kiinnostivat mahdollisina maatalouden sivuelinkeinoina.
Vahvoja alueita ovat olleet vuodesta toiseen kaappikello- ja kansallispukupiirit, joista kummastakin on valmistunut toistasataa kelloa ja pukua. Päätoimisen tekstiilityön opettajan kansalaisopisto sai kuitenkin vasta vuonna 1979, virkaan valittiin silloin Pirkko Vikman. Vuonna 1986 perustettiin yhteinen tekstiiliopettajan virka peruskoulun kanssa Petäjävedelle.
Kansallispukupiirissä viihtyi myös Jorma Rantakömi Pihlajavedeltä valmistaen kansallispuvut itselleen, vaimolleen ja tyttärelleen. Hänen harrastuksiinsa kuului lisäksi tanhuaminen kansantanssiryhmä Kalenoissa, joka oli suosittu esiintyjäryhmä erilaisissa juhlissa.
”Teatteriyhdistys näki päivänvalon” kuvaili paikallislehti 22.1.1980. Puolitoista vuotta yhdessä uurastanut teatteriryhmä sai nimekseen Talkooteatteri ja ohjaajakseen Mauno Vakkerin. Se esitti Teuvo Pakkalan kansannäytelmän ”Tukkijoella” kansalaisopiston päättäjäisissä. Seuraavana vuonna Talkooteatteri esitti jo Maiju Lassilan kirjoittaman huvinäytelmän ”Nuori mylläri”.
Keuruulaisten musiikkiryhmien suuria tähtihetkiä oli esiintyminen kesäkuussa 1981 Suomen Kunnallisliiton 60-vuotisjuhlassa Finlandiatalossa. Ryhmään kuului toistasataa laulajaa ja viitisenkymmentä soittajaa. Mukana olivat Haapamäen sekakuoro, naiskuoro Keuruttaret, Keuruun Laulumiehet ja Keurusseudun alueorkesteri.
Ryhmä esitti juhlassa Wirzeniuksen ” Sarja kotimaisia säveliä”. Yhteisesitystä johti Kalle Kaipiainen. Juhlan päätteeksi esitettiin vielä Sibeliuksen ”Finlandia”, ”jonka jälkeisistä kättentaputuksista ei ollut tulla loppua lainkaan”, kertoivat mukana olleet.
Musiikkiryhmä oli kutsuttu Kunnallisliiton juhlaan näytöksi kansalaisopiston opintopiirien yhteistyön hedelmistä. Keski- Suomen maaherra Kauko Sipponen lausui kiitoskirjeessään: ”Monet maan muista osista saapuneet kokousvieraat olivat iloisesti yllättyneitä ja hämmästyneitä keuruulaisten musiikillisesta panoksesta.”
Muutoksia henkilökunnassa ja uusia opetusmenetelmiä
Keuruun kansalaisopiston 23. työvuoden päättäjäiset keväällä 1986 olivat eläkkeelle siirtyvän rehtorin Mauno Terhon juhla. Läksiäisjuhlissa oli noin 900 henkeä. Uudeksi rehtoriksi oli valittu yht. kand. Markku Vuorela Vilppulasta. Ensimmäistä syksyään rehtorina Keuruulla aloitteleva Vuorela näki opiston tehtävän kaksijakoisena. Alueellisten erityispiirteitten vaaliminen ja ajan haasteisiin vastaaminen. Hän toivoi opiston yhteistyökumppaneiksi haja-asutusalueiden kyläyhdistyksiä.
Veikko Knuutinen jäi pois Multian osastonjohtajan tehtävistä, ja jatkajaksi tuli Pauno Pienimäki. Kevätjuhlassa 1987 uusi rehtori esittäytyi multialaisille:”Olen se uusi Mane…” Multian aktiivinen näytelmäpiiri esitti tulevasta kesäteatteriohjelmistostaan katkelman Dario Fon näytelmästä ”Maalareilla ei ole muistoja” Kari Kaijanahon ohjaamana.
Kansalaisopistossa alkoi syksyllä 1989 kasvatustieteen opiskelu uusin menetelmin. Perinteistä kasvatustieteen approbatur -arvosanaa alettiin opettaa ns. monimuoto-opetuksena, jossa luentojen ja tenttien asemesta oli itsenäistä opiskelua, pienryhmätyöskentelyä ja tietokoneen käyttöä. Opiskelun aloitti 63 henkilöä.
Elokuussa 1989 päätoimisena kieltenopettajana aloitti Marja-Leena Liljenmaa ja toimistovirkailijana Pirjo Vartiainen, joka myöhemmin otti hoitoonsa Läntisen Keski-Suomen musiikkiopiston toimistotehtäviä.