Opettajia

Henkilökuvauksia opiston päätoimisista opettajista

• Kalle Kaipiainen
• Pirkko Vikman
• Marjatta Honkanen
• Marja-Leena Liljenmaa
• Annamari Toivola
• luettelo Kansalaisopistojen Liiton ansiomerkkejä saaneista pitkäaikaisista tuntiopettajista

---

Kalle Kaipiainen (1940-2016)

Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013

Keuruun kansalaisopiston ensimmäinen päätoiminen musiikinopettaja Kalle Kaipiainen syntyi Tuutarissa, In­kerinmaalla lähellä Leningradia. Suomeen hän tuli vuonna 1943. ”Jäimme rintamien väliin. Meitä ammuttiin edestä ja takaa. Isoisän kanalan pääty lensi ilmaan, ja me kaikki jouduimme junaan. Olisimme matkanneet jonnekin, kenties Siperiaankin, mutta pommitus särki radan. Pääsimme Suomeen. Siitä pääsystä isoäitini oli jo pienenä tyt­tönä uneksinut”, hän kertoi elämänsä varhaisvuosista paikallislehden 50-vuotispäivähaastattelussa.

Kalle Kaipiainen pääsi ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1961 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta vuonna 1965, minkä lisäksi hän suoritti erilaisia musiikkiin liittyviä kursseja. Ura koululaitoksen palveluksessa urkeni vt. opettajana Liedenpohjan koulussa Virroilla vuosina 1962-1963, ja jatkui Metsolahden koulussa Laukaassa vuosina 1965-1966. Jyväskylän kaupunginorkesterissa Kaipiainen toimi oppilassoittajana vuosina 1966-1969. Saatuaan tilapäisen, ylimääräisen musiikinopettajan paikan Keuruun yhteiskoulusta vuonna 1969 luokanopet­tajuus vaihtui musiikinopettajan työhön. Peruskoulu-uudistuksen yhteydessä hänestä tuli ala-asteen musiikkiin erikoistunut luokanopettaja vuonna 1974, minkä lisäksi hän toimi yläaste-lukion päätoimisena musiikin tuntiopettajana vuosina 1974-1975.

Tultuaan Keuruulle Kaipiainen aloitti heti myös kansalaisopiston tuntiopettajana. Ensimmäinen talvi meni kansantanhupiirin ohjaajana, mutta jo seuraavana vuonna hän alkoi rakentaa Keuruulle uutta musiikillista koneistoa. Häntä ohjasi asiassa jonkinlainen luomisen pak­ko. Vuonna 1970 Kaipiainen perusti soitinyhtyeen Haapamäelle ja naiskuoron Keuruulle (Keuruttaret) johtaen sitä vuosina 1970-1973. Seuraavana vuonna hän aloitti Keuruulla pelimannitoiminnan. Keurusseudun Alueorkesteri näki päivänvalon vuonna 1975. Kun kansalaisopisto sai luvan järjestää musiikinopetusta alle 16-vuotiaille Petäjävedellä ja Multialla, Kalle Kaipiainen ohjasi niissä viulupiirejä. Hän toimi viulunsoiton opettajana myös konservatorion Keuruun toimintapisteessä.

Tultuaan valituksi kansalaisopiston päätoimiseksi musiikinopettajaksi Kalle Kaipiaisen toimenkuva laajentui varsinaisesta musiikin opettamisesta myös opetuksen suunnitteluun ja valvontaan. Erityisen mielellään hän panosti kuitenkin opetukseen, jotta kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus päästä osalliseksi siitä. Näin ehkä siksi, että hänellä itsellään ei ollut ollut siihen mahdollisuutta, vaikka intoa olisi riittänyt. Keuruulla hän veti parhaimmillaan kymmentä kuo­roa ja orkesteria siten, että työpäivät saattoivat helposti venyä jopa 15 tuntiin kuutena, jos­kus seitsemänäkin päivänä viikossa. Hänen mielestään musiikkialalla saattoi saada aikaan jotain pysyvää vain kovalla työllä.

Kun paikkakunnalla oli toimivat ja sopivat ryhmät musiikin esittämiseen, oli niille löydettävä myös sopi­va ohjelmisto. Tätä helpotti se, että Kaipiainen kuuli työssään paljon myös muiden esityksiä ja saattoi pistää kappaleita korvansa taa vastaisen varalle. Ilmeisen hyvin hän työnsä tekikin, mikäli erilaisista tunnustuksista voi asiaa päätellä. Esimerkiksi Alueorkes­terille kertyi vuosien saatossa useita läänin­mestaruuksia ja muita tunnustuksia, minkä lisäksi se edusti useamman kerran lääniä valtakunnan tason kilpailuissa. Vuonna 1980 se ylsi kolmen parhaan jouk­koon. Johtaja itse piti orkesteriaan parhaimmillaan käytännön esityksissä.

Jos Mauno Terho oli luonnoltaan keksijä, myös Kalle Kaipiainen kunnostautui samalla saralla. Kansalaisopiston toimistossa lentävänä lauseena olikin, että sen virkoihin pitää olla ”erivapaus ja patentti”. Kalle Kaipiainen itse piti itseään jopa parempana uuden luojana kuin muusikkona. Hänen keksinnöistään näkyvin oli veneeseen asennettava purjelaite, joka hänen omien sanojensa mukaan ”syntyi ensin aivan vahingossa”, mutta jonka varsinainen tuotekehittely kesti kymmenen vuotta. Hän sovelsi laitettaan käytäntöön ja harjoitti purjetaksitoimintaa Tarhianjärvellä ainakin kesällä 1990. Se oli hänelle kuin oma sinfonia sisältäen ”luon­non ääniä, tuulta ja vettä”. Monenlaisia ideoita syntyi jatkuvasti. ”Nytkin minulla on parikymmentä uutta suunnitelmaa kehkeyty­mässä”, hän kertoi paikallislehden haastattelussa keväällä 1990.

Myös musiikin saralla Kalle Kaipiaisen kekseliäisyys pääsi valloilleen. Viulunsoiton al­keisiin hän kehitti numerointiin perustuvan ryhmäopetusmene­telmän, joka tähtäsi luontaiseen oppimiseen pakonomaisen sijasta. Hän uskoi tällaisen ”luonnonmenetelmän” parhaiten takaavan sen, että or­kestereissa riitti soittajia jatkossakin.

Vuonna 1990 Kalle Kaipiainen sai Keuruun kaupungin kulttuuripalkinnon monipuolisesta työskentelystään Keuruun musiikkielämän hy­väksi 20 vuoden aikana. ”Työ lasten ja nuorten paris­sa vaatii todella taitoa ja pitkää pinnaa. Läntisen Keski-Suomen musiikkileireillä olet puuhannut kymmeniä vuosia, ja eipä juuri ole sellaista juhlaa Keuruulla jär­jestetty, missä et olisi ollut ohjelma-apua antamassa. Olet myös keksijä ja ajattelija. Sinulla on ajatuksia kokonaises­ta kulttuurivallankumouksesta. Uskon, että oman Pelle Pelotto­mamme luovuus ja kekseliäisyys jatkuu yhä paikkakuntamme parhaaksi”, perusteli Keuruun kult­tuurilautakunnan puheenjohtaja Raija Komonen valintaa palkinnon luovutustilaisuudessa.

Samalla kertaa sai kiitosta myös Kaipiaisen tapa kohdata ryhmä ja ottaa se haltuunsa. ”Ihmettelimme usein opetta­jainhuoneessa, miten sinulla ei ol­lut hermoja ollenkaan. Kun menit meluavan luokan eteen, se asettui. Sinusta säteili jotain rau­hoittavaa”, kehui Keuruun kaupungin edustajana entistä työtoveriaan onnitellut rehtori Hannu Välimäki.

Kaipiainen piti lähtökohtanaan sitä, jos tiettyjen musiikkiryhmien haluttiin toimivan paikkakunnalla, että niiden eteen oli tehtävä tinkimätöntä työtä. Yhteistyön hän näki Keuruun mu­siikkielämän onnena ja voimavarana, etenkin nuo­risomusiikissa. Hänen mielestään oli harvinaista, että kansalaisopisto, koululaitos ja konservatorio toimivat niin hyvin yhteen kuin ne Keuruulla toimivat. Kaipiainen osasi myös arvostaa suuresti sitä, että alueella ymmärrettiin musiikin mer­kitys erilaisten ti­laisuuksien, etenkin erilaisten juhlien ohjelmanumerona. Kahdenkymmenen vuoden aikana hänelle ehti kertyä noin 1 500 esiintymistä erilaisissa juh­lissa seutukunnalla. Vuosittain esiintymisiä eri orkeste­rien kanssa oli 50-100.

Kaipiainen oli työssään päämäärätietoinen. Itseään kehittämällä hän pyrki antamaan parastaan myös muille. Tullessaan Keuruulle hän taisi vain viulun, mutta nähdessään, että paikkakunnalla tarvittaisiin kokonainen orkes­teri, hän meni kursseille ja opetteli soittamaan pianoa, selloa ja kontrabassoa pystyäkseen opettamaan myös niitä. Päätoimisessa opetustehtävässään hänellä ei ollut enää mahdollisuuksia sellaiseen. Kevättalvella 1977 hänelle tarjoutui kuitenkin hieno tilaisuus kehittää soittotaitoaan, kun hänet valittiin sivutoimenaan hoitamaan ensimmäisen viulun soittajan sijaisuutta Jyväs­kylän Kaupunginorkesterissa.

Kaipiainen nautti siitä, että sai laittaa soitonopetuksen alulle ja ohja­ta sitten oppilasta eteenpäin jatkamaan opintojaan. Keuruulle tullessaan hän koulutti ensimmäisen orkesterikokoonpanonsa kokonaan itse. Vähän varttuneemman väen opetuksessa hänen ohjenuoranaan oli ohjata niin, että väki viihtyi harjoituksissa. ”Ehkä olen luonteeltani orkesterien ja ryhmäsoiton vetäjä. Ryhmässä soittaminen on minus­ta tavattoman mielekästä ja sosi­aalista illankulua. Harjoitusten jälkeen palaan virkistyneenä ko­tiin. Ehkäpä olen omalla alalla­ni”, hän tuumi lehtihaastattelussa keväällä 1990.

Kova työ jätti jälkensä. Opiston pitkäaikainen ja menestyksekäs musiikinopet­taja Kalle Kaipiainen jäi sairauden vuoksi ennenaikaiselle eläkkeelle lokakuussa 1992.

Teksti perustuu kansalaisopiston arkistoihin, lehtileikkeisiin ja Sirkka-Liisa Uosukaisen haastatteluun 31.1.2013.

---

Pirkko Vikman (1940-2020)

Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013

Pirkko Vikman valmistui käsityönopettajaksi nykyisin Helsingin Yliopistoon kuuluvasta Helsingin Käsityönopettajaopistosta, josta sai pätevyyden kansa-, kansalais- ja peruskoulujen opettajaksi. Myöhemmin hän suoritti vielä erikseen opetusharjoittelun oppikoulua varten sekä opetusharjoittelun ja hallinnollisen kurssin kansalaisopistoa varten.

Pirkko Vikmanilla oli kokemusta sekä koululaitoksen että kansalaisopiston palveluksesta aloittaessaan ensimmäisenä päätoimisena käsityönopettajana Keuruun kansalaisopistossa vuonna 1978. Toimenkuva rakentui siten, että siihen kuului opetuksen lisäksi muutakin työtä: ”Kun aloitin, minulla ei ollut mitään tarkkoja ohjeita siitä, eikä Manekaan niitä antanut. Toisaalta oli hyväkin, ettei ollut valmiita opetussuunnitelmia ja lukujärjestyksiä niin kuin koululaitoksen puolella, vaan kaiken sai järjestää itse. Tullessani opistoon Terho halusi, että entisten opettajien opetustyö suurin piirtein säilyisi. Sain opetusalueekseni Keuruun ja Multian. Petäjävetiset järjestivät opetuksensa omin voimin, mikä kuului viran ehtoihin.

Pirkko Vikmanin opetusalueeseen kuului käytännössä kaikki muu paitsi kudonta. Keuruulla ja Haapamäellä siitä vastasi Maire Permikangas, ja kylillä oli omat kutomapiiriensä vetäjät. Pukuompelukin jäi pääosin tuntiopettajien hoidettavaksi. Sen sijaan kaikki kansallispuvut tehtiin Vikmanin johdolla. Niiden teko alkoi hetimiten hänen tultua taloon ja jatkui koko hänen virka-aikansa.

Opetus oli saatava mahdutettua 26-27 viikkoon, mikä oli opiston lukuvuoden pituus. Se tiesi pitkiä päiviä ja työntäyteisiä viikkoja. ”Maanantai- ja torstaiaamut kuluivat ns. muuhun työhön opistolla. Keskiviikkoaamupäivät opetin kirkolla Tuurilan vanhustentalolla. Kylillä aloiteltiin klo 12-13 aikoihin. Kolmen tunnin opetusjakson jälkeen ajoin kotiin kolmen tietämillä, tein ruoat perheelle, ja kuuden seitsemän aikaan alkoivat iltaryhmät. Se oli yhtä ajelua pitkin poikin Keuruuta, Pihlajavettä ja Multiaa. Päivät kestivät usein kokonaisen kellonympäryksen”, Pirkko Vikman kertaa.

Lukuvuoden päätyttyä huhtikuussa alkoi seuraavan lukuvuoden kurssien suunnittelu – mitä, missä ja milloin. Opettajat oli varmistettava joka kurssille erikseen. Se sujui yleensä helposti, sillä jäljelle jääneet tuntiopettajat jaksoivat uurastaa vuodesta toiseen, varsinkin Multialla. Kudontaa lukuun ottamatta alettiin käsityön opetuksessa siirtyä 1970-luvun lopulta alkaen koko vuoden kestävistä kursseista lyhytkursseihin. Seuraavan syksyn tai kevään piirit ja aiheet sovittiin kylillä jo edellisellä kurssilla. Kylillä pidettiin kaksi kurssia lukuvuodessa. Yksi syksyllä ja toinen keväällä. Kun ihmiset eivät niissä vaihtuneet, piti aiheiden vaihtua, joten aina piti keksiä joku uusi asia, millä pitää mielenkiintoa yllä. Jo keväästä piti ruveta paneutumaan myös seuraavan vuoden aiheisiin, valmistella ja etsiä opetusmateriaaleja, ohjeita, kaavoja ja muuta materiaalia. Sitä jatkui aina siihen saakka, kunnes opisto syksyllä alkoi.

Vaatteiden teko vähentyi selvästi vuosien varrella, koska valmisvaateteollisuus kehittyi, eivätkä ihmiset enää halunneet nähdä vaivaa ompelemalla vaatteitaan itse. Sen sijaan niille, joiden oli vaikea löytää sopivankokoisia valmisvaatteita, ompelupuoli oli tärkeä.

”Kiitos Manen, sain osallistua osana muuta työtä, milloin millekin lyhytkurssille loppukeväällä tai kesällä. Siten saatoin tutustua uusiin aihealueisiin. Esimerkiksi ennen kuin kansallispukukurssit alkoivat, kävin Vuorelmalla Lahdessa kahden päivän kurssin ja opiskelin itse lisää. Valmistin malleiksi kuusi kansallispukua kokeillakseni, miten tekeminen onnistuu. Ideoita sai käsityölehtiä ja ajan trendejä seuraamalla. Myös muiden opistojen opettajilta niin maakunnan kuin valtakunnankin tasolta, minkä lisäksi tulivat kurssilaisten omat toiveet”, Vikman muistelee.

Vuonna 1995 Pirkko Vikman siirtyi takaisin yläasteen käsityönopettajaksi, kun sieltä avautui paikka.

Teksti perustuu Pirkko Vikmanin haastatteluun 26.5.2012, haastattelija Helena Kukkamo.

---

Marjatta Honkanen

Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013

Keuruun kansalaisopiston päätoimiseksi tekstiilityöopettajaksi vuonna 1997 valittu Marjatta Honkanen tuli Keuruulle Iisalmesta. Syntyisin hän on Viljakkalasta Hämeestä. Honkasella on varsin monipuolinen koulutustausta. Käytyään ensin kotiteollisuuskoulun kutomaosaston Lempäälässä ja ammattikoulun ompelijalinjan Hämeenkyrössä hän valmistui Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistosta vuonna 1973. Kansalais- ja työväenopistojen opettajaksi hän pätevöityi kymmenen vuotta myöhemmin, minkä lisäksi hän on suorittanut julkishallinnon merkonomin tutkinnon vuonna 1995.

Myös Marjatta Honkasen työhistoria opettajana on pitkä. Kansalais- ja työväenopistoissa hän on opettanut vuodesta 1973 alkaen, ensin kudonnanopettajana Virroilla, sitten tuntiopettajana Urjalan-Kylmäkosken kansalaisopistossa ja Ylöjärven työväenopistossa, jossa oli kahdeksan vuotta. Seuraavat 14 vuotta vierähtivät Iisalmen kansalaisopiston päätoimisena tekstiilityön aineiden opettajana ja vuodesta 1987 lähtien myös sen apulaisrehtorina. Keuruulla hänen toimenkuvansa on ollut Iisalmea laaja-alaisempi, ja siihen on kuulunut kaikkea kudonnasta ompeluun ja neulonnasta erityistekniikoihin. ”Pienellä paikkakunnalla ei voi keskittyä yhteen aiheeseen samalla lailla kuin isoissa opistoissa, joissa joku voi opettaa vaikka koko opetusvelvollisuutensa kirjontaa. Vaihtelu on hyvä sekä opettajan kannalta että myös opiskelijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi, jotta tulijoita riittää vastakin. Moneen samankokoiseen opistoon verrattuna Keuruu onkin pystynyt järjestämään varsin monipuolista opetusta”, Marjatta Honkanen toteaa.

Perinteinen ompelu on ollut viime vuosikymmeninä vähäistä, mihin ovat syynä sekä valmisvaatteiden hyvä saatavuus että edullinen hintataso. Vaatteita ei enää kannata ommella itse. Pienillä paikkakunnilla kangaskauppojakaan ei juuri ole. Toisaalta opiskelijatkin ovat muuttuneet. Koulujen käsityönopetuksen väheneminen näkyy käsillä tekemisen taidon heikentymisenä ja tietynlaisen perusosaamisen puuttumisena. Entisenlaista pitkäjänteisyyttäkään ei tahdo enää olla, vaikka se olisi eduksi monessa muussakin asiassa. Nykyajan kiireinen elämänrytmi suosii enemmän harrastuksia, joissa ei tarvitse keskittyä tekemiseen samalla lailla kuin käsitöissä tai jotka ovat kestoltaan lyhytaikaisempia kuten liikunta. Alkuvuosikymmeninä käsityöryhmät kestivät syksystä kevääseen, mutta sittemmin on siirrytty yhä enemmän lyhytkursseihin. Viikonloppukurssejakin toivotaan, mutta niille ei tahdo silti olla tulijoita, vaan ihmiset viettävät viikonloput mieluimmin omissa oloissaan.

Käsitöiden tekeminen on muuttanut vuosikymmenten varrella paljon muotoaan. Nykyään se on enemmän erilaista askartelua, jossa hyödynnetään monenlaisia materiaaleja. Uusia kanavia pitkin kädentaidot ovat löytäneet tiensä myös nuorempien ikäluokkiin, jotka muuten ehkä olisivat ne ohittaneet. ”Nuorten aikuisten keskuudessa kädentaitojen suosiota on kasvattanut, ehkä yllättäen, internet ja sen käsityöblogit, joita kirjoitetaan, seurataan ja joiden innoittamina kokeillaan myös omien kädentaitojen rajoja. Nykyään puhutaan paljon myös ”kotoilusta”, mikä tulee sanasta ”homing”. Sekin kertoo ajasta. On löydettävä uudet keinot joilla opettaa varsinkin nuorille, ettei aina ole pakko mennä jonnekin, vaan voi olla kotona ja sielläkin voi tehdä vaikka mitä. Uskon, että kädentaito tulee vielä jossain määrin takaisin, mistä kertoo esimerkiksi se, että neuleet ja virkkaus ovat nyt niin sanotusti ”in”, Marjatta Honkanen kertoo.

Opetustarjonnan pitämiseksi monipuolisena on tärkeää, että opettaja pitää yllä omaa ammattitaitoaan. Käsityöpuolella se tapahtuu pitkälti erilaisia kesäkursseja käymällä. Työuransa aikana Marjatta Honkanen on ehtinyt osallistua niin monille kursseille, että mitään täysin uutta tulee enää harvoin vastaan. Inspiraatiota hän on hakenut myös alan lehdistä ja netistä sekä käsityö- ja askartelumessuilta, joista saa uusia materiaaleja ja ideoita, mutta harvemmin mitään teknisesti uutta. Valmistautuminen tulevaan lukuvuoteen vaatii myös mallitöiden tekemistä, mikä jää usein kesään. Itse opetuskausi on siihen liian kiireistä aikaa, sillä opetusvelvollisuus pitää mahduttaa lukuvuoteen, joka nykyisellään kestää enintään 24 viikkoa. Peruskoulun puolella lukuvuosi on huomattavasti pidempi ja viikkotuntimäärä siten pienempi.

Päätoimisen tekstiilityönopettajan tehtäviin kuuluu myös opiston kevätnäyttelyjen järjestäminen ja töiden palautus. Ryhmien opettajat ja osastonjohtajat osallistuvat näyttelyiden rakentamiseen, mutta Marjatta Honkanen vastaa kokonaisuudesta. Hän tekee kädentaitojen osalta seuraavan vuoden opinto-ohjelman, mikä vie keväällä muutaman viikon.

Teksti perustuu Marjatta Honkasen haastatteluun 28.5.2012, haastattelija Helena Kukkamo

---

Marja-Leena Liljenmaa

Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013

Päätoimiseksi kieltenopettajaksi valittu Marja-Leena Liljenmaa valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1988 pääaineenaan englannin ja sivuaineenaan ruotsin kielen kääntäminen ja tulkinta. Sitä ennen hän oli ehtinyt opiskella musiikkia Englannissa, josta matkaan oli tarttunut sujuva englannin puhekieli. Tullessaan Keuruulle hän oli monin tavoin uuden edessä. ”Tämä oli minulle ensimmäinen työpaikka kieltenopettajana. Olin työskennellyt siihen saakka toimittajana, ja minulla oli kielenkääntäjäkoulutus taustalla. Ryhdyin auskultoimaan opettajaksi vasta toimittajanurani loppuaikoina. Edessä oli aikamoinen haaste. Jouduin luomaan koko kieltenopetuksen toimintakulttuurin. Pidinkin alussa tiiviisti yhteyttä Keski-Suomen alueen opistojen kollegoihin. Myös auskultointiini kuului sellaisia jaksoja, joiden myötä aloin hahmottaa omaa työnkuvaani. Toisaalta on ollut mukavaa, kun on saanut vapaat kädet luoda työstään omannäköisensä. Se on tehnyt sen hyvin mielekkääksi.

Marja-Leena Liljenmaa hoitaa opiston kieltenopetuksesta noin kolmasosan. Omassa opetuksessaan hän on pitänyt pääasiallisena haasteenaan ja tehtävänään vieraiden kielten puhumisen aktivoinnin, minkä myötä opiston kielenopetukseen on tullut myös uudenlasia elementtejä. Ihmiset oppivat eri lailla, jotkut lukemalla, toiset kuuntelemalla, jotkut taas kirjoittamalla. Nykyään opetuksessa koetetaan pänttäyksen ja pakko-oppimisen sijasta houkutella ihmisiä puhumaan välittämättä virheistä niin paljon kuin ennen.

”Koska olen koulutukseltani kielenkääntäjä, en filologi, minulla on kieleen enemmänkin käytännöllinen ja ajassa kiinni oleva näkökulma. Kääntäjäkoulutus oli hyvin dynaamista, tuotteliasta ja maanläheistä. Toki opintoihimme kuului myös kirjallisuuden ja kielihistorian opetusta. Aloitin auskultointini Tampereella Ahjolan kansalaisopistossa, joka oli silloin kieltenopetuksessa edistyksellisin koko Suomessa. Pääopettajana siellä oli Liisa Käkelä, joka suunnitteli kaikki opetusharjoittelut. 1980- ja 1990–luvulla kieltenopetuksessa tuli käyttöön erilaisia opetusmenetelmiä. Oli suggestopediaa, TPR:ää ja NLP:tä. Minulle suggestopedia oli täysin uusi asia, mutta siitä tuli tavallaan avain opettamiseeni. Suggestopediassa vieraalla kielellä puhumista aktivoidaan taiteiden ja erilaisten roolileikkien avulla. Käytetään hyväksi musiikkia, laulamista, piirtämistä, maalaamista, näyttelemistä, runoilemista jne. Alkuvuosina pidin useita englannin suggestopedisia kursseja. Enää en ole opettanut puhtaasti suggestopedisesti, mutta sain siitä näkemystä ja kokemusta erilaisten pari- ja ryhmätehtävien tehokkuudesta puhumisen harjoittelemisessa.”

Marja-Leena Liljenmaan aloittaessa työnsä vuonna 1989 opistossa oli 25 kieliryhmää, kun niitä juhlavuoden kunniaksi oli tarjolla 49. Myös kielten valikoima on laajentunut matkan varrella, mikä on tarkoittanut samalla sitä, että vanhojen kielten tuntimäärät ovat suhteessa vähentyneet. Perinteisten ja suosittujen eurooppalaisten kielten lisäksi opistossa on opetettu myös viroa, unkaria, portugalia, hepreaa, kreikkaa, arabiaa, japania, mandariinikiinaa, viittomakieltä ja suomea maahanmuuttajille.

Teksti perustuu Marja-Leena Liljenmaan haastatteluun 25.5.2012

---

Annamari Toivola

Kirjoittanut Helena Kukkamo 2013

Annamari Toivola, o.s. Saarinen aloitti Keuruun kansalaisopiston palveluksessa vuonna 1992 opiskellessaan musiikinohjaajaksi Jyväskylän konservatoriossa. Tuntiopettajana hän vastasi Nuoriso- ja Alueorkestereista.

Saatuaan opintonsa päätökseen konservatoriosta kansalais- ja työväenopistojen musiikinopettajan tehtäviin valmistavalta musiikinohjaajan linjalta vuonna 1995 Annamari Toivola valittiin hoitamaan Keuruun kansalaisopiston päätoimisen musiikinopettajan virkaa väliaikaisesti. Seuraavana vuonna, kun paikka tuli avoimeen hakuun, Toivola haki sitä, tuli valituksi ja on siitä lähtien hoitanut virkaa äitiyslomia ja hoitovapaita lukuun ottamatta, jolloin opetuksesta vastasivat tuntiopettajat.

”Kansalaisopiston opettajan työ on hyvin monipuolista. Opiston varsinaisella opetuskaudella työ painottuu pääasiassa opetukseen, joka on iltapainotteista. Aamupäivisin suunnittelen tunnit ja teen ns. muuta työtä, joka pitää sisällään monenlaisia tehtäviä palavereista paperitöihin. Konserttien ja esiintymisten järjestämiset vievät osan työajasta. Välillä laadin konserttien käsiohjelmia, toisinaan huollan opiston soittimia tai vastaan sähköposteihin. Usein päivä saattaa olla 10-12-tuntinen riippuen siitä, onko sille päivälle luvassa konserttia tai pienempää esiintymistä. Opiston opetusohjelman suunnitteleminen musiikin osalta kuuluu myös toimenkuvaani. Rekrytoin opettajat ja teen tuntijaon kursseittain. Moni musiikkiryhmä on toiminut usean vuoden ajan, ja toiminta on vakiintunutta. Välillä jonkun ryhmän toiminta kuitenkin hiipuu, silloin tilalle voi suunnitella jotain uutta”, Annamari Toivola kertoo.

Monilla opiston esiintyvillä ryhmillä on omat taustayhdistyksensä. Monen musiikkiryhmän talvikauden toiminta on vakaalla pohjalla opiston toimiessa kuoron tai orkesterin johtajan työnantajana. Ryhmän tukena toimiva yhdistys puolestaan hoitaa toimintaa monessa tärkeässä käytännön tehtävässä ryhmän hyväksi.

”Keuruulla on hyvä tehdä työtä musiikin parissa. Yhteistyö koulujen, musiikkiopiston ja muiden yhteistyötahojen kanssa on sujunut jo vuosia saumattomasti. Keuruulla ei ole tuhlattu liiemmälti aikaa riitelyyn, vaan tekijät ovat keskittyneet olennaiseen ja pyrkineet toimimaan rinnakkain, ei kilpailijoina. Asioista on keskusteltu riittävän avoimesti ja saatu luotua järjestelmä, jossa on tilaa kaikenlaiselle musiikinharrastamiselle. Se on kuntalaisten ja kaupunkilaisten etu”, toteaa Annamari Toivola.

Teksti perustuu Annamari Toivolan haastatteluun keväällä 2012

---

Pitkäaikaisia tuntiopettajia

Kansalaisopistojen Liiton ansiomerkkejä saaneita pitkäaikaisia tuntiopettajia

30-vuotismerkit

20-vuotismerkit

• Aho-Pynttäri Sirkka, liikunta, käsityö, Petäjävesi
• Alala Anna-Liisa, ompelu, posliininmaalaus, Keuruu
• Ampiala-Schreckenbach Elisa, saksa, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Asunta Vesa, musiikki, Petäjävesi
• Humalajärvi Aino, posliininmaalaus, Keuruu
• Häkkinen Aimo, musiikki, Keuruu, Multia
• Joutsijoki Eine, kirjallisuus, teatteri, Keuruu
• Kangas Olavi, musiikki, Keuruu, Multia
• Kinnunen Kauko, tekninen työ, Keuruu
• Kirjavainen Jarmo, teatteri, Multia, Keuruu
• Knuutinen Veikko, tekninen työ, Multia
• Komonen Raija, jooga, teatteri, Keuruu
• Kutinlahti Leena, englanti, Keuruu
• Laaksonen Tuula, tietotekniikka, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Lamminaho Veikko, musiikki, Keuruu
• Lehtinen Pirkko, liikunta, Petäjävesi
• Lehtoväre Sanna, viittomakieli, Keuruu
• Luukola Toivo, englanti, saksa, Keuruu, Multia
• Muhonen Johanna, kudonta ja käsityö, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Mäkinen Hilkka, kudonta, Petäjävesi
• Nokelainen Riikka, pianonsoitto, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Ohra-aho Jukka, musiikki, Petäjävesi
• Penttinen Leena, tekstiilityö, Multia, Petäjävesi
• Permikangas Maire, kudonta, Keuruu
• Perämäki Tarja, liikunta, Petäjävesi
• Peurakumpu Impi, liikunta, Multia
• Pienimäki Pauno, tekninen työ, Multia
• Purokuru Sanna, musiikki, Multia
• Rahikkala Sirkka, tanssi, liikunta, Keuruu
• Rainio Niina, venäjä, Keuruu
• Rautava Kari, järjestyksenvalvojakurssit, Keuruu
• Räsälä Anja, kudonta, Multia
• Silvennoinen Vuokko, tekstiilityö, paastokurssit, jooga, Keuruu, Multia
• Sippola Riitta, liikunta, Keuruu
• Thuneberg Irma, liikunta, Keuruu
• Toivola Soile, musiikki, Keuruu, Multia
• Wallenius Pertti, musiikki, Keuruu
• Varjotie Aimo, musiikki, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Virkajärvi Ritva, liikunta, Keuruu
• Öhman Marjatta, musiikki, Petäjävesi

15-vuotismerkit

• Autio Tomi, liikunta, Keuruu
• Grönvall Veli-Matti, musiikki, Keuruu
• Ketola Riitta, saksa, ruotsi, englanti, Keuruu
• Koponen Ritva, liikunta, Petäjävesi
• Kukkamo Helena, sukututkimus, historia, Keuruu
• Kuulusa Raija, käden taidot, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Lehtomäki Ruth, englanti, Keuruu, Multia
• Lehtonen Ritva, käden taidot, Petäjävesi
• Nieminen Minna, itämainen tanssi, Keuruu
• Savela Seija, liikunta, tanssi, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Väärämäki Riitu, liikunta, Petäjävesi

10-vuotismerkit

• Aalto Ritva, liikunta, Keuruu
• Ahola Arto, liikunta, Keuruu
• Arkkila Inkeri, liikunta, Keuruu
• De Monte Jane, liikunta, Keuruu
• Fonselius Marjatta, englanti, musiikki, liikunta, Keuruu
• Gråsten Eero, metallityö, Keuruu
• Grönberg Timo, musiikki, Multia, Petäjävesi
• Haapamäki Ulla, liikunta, Keuruu
• Hakala Riitta, musiikki, Keuruu
• Hakasalo Kalevi, musiikki, Multia
• Harden Esko, musiikki, Petäjävesi
• Hietamäki Kerttu, kuvataide, Keuruu
• Hietanen Raimo, taonta- ja puukkokurssit, Keuruu, Petäjävesi
• Hurme Antti, musiikki, Keuruu
• Högström Juha, kaupalliset aineet, mikroautokerho, Keuruu
• Ilmoniemi Johannes, konehuolto, liikenne, Keuruu
• Jokela Ida, musiikki, Keuruu
• Jokinen Esa, tekninen työ, musiikki, Keuruu
• Jokinen Sirkka, liikunta, Multia
• Julin Raimo, konekirjoitus, kirjanpito, Keuruu
• Järventausta Helka, ompelu, Keuruu
• Järvinen Juhani, kuvataide, keramiikka, Petäjävesi
• Järvinen Liisa, posliininmaalaus, Keuruu
• Kahila Risto, musiikki, Multia
• Kakkonen Helena, liikunta, tanssi, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Kallio Eeva-Leena, liikunta, Keuruu
• Kallio Sanna, kudonta, Multia
• Kara Pauli, liikunta, Keuruu
• Kivelä Aira, musiikki, Petäjävesi
• Kivikko Seppo, tekninen työ, Keuruu
• Kivimäki Sari, kuvataide, käsityö, liikunta, Keuruu
• Knuutinen Airi, ruotsi, englanti, Multia
• Kontoniemi Raakel, kyläjulkaisun tekeminen, Keuruu
• Koskinen Tanja, kuvataide, venäjä, Keuruu
• Kuukkanen Ari, matematiikka, Keuruu
• Lahtinen Seija, liikunta, Petäjävesi
• Laitinen Kaija, kehitysvammaisten ryhmät, Keuruu
• Lammela Marjatta, englanti, Keuruu
• Lammintaus Elsa, ompelu, Keuruu
• Laukkanen Pertti, musiikki, Keuruu
• Leijala Jyrki, tietotekniikka, Keuruu, Multia
• Leiman Sari, shindo, Keuruu
• Lemmetty Eija, kuvataide, Keuruu
• Lewis Terence, englanti, Keuruu
• Liiten Johanna, liikunta, Keuruu, Multia
• Livchits Iouri, musiikki, Petäjävesi
• Lähdeaho Soile, suomi ulkomaalaisille, liikunta, hyvinvointi, Keuruu
• Majamaa Anne, liikunta, Keuruu
• Makkonen Jussi, tietotekniikka, Keuruu
• Manninen Vilho, elektroniikka, Keuruu
• Mertaniemi Anneli, kirjallisuus, Multia
• Mäkelä Simo, metallityö, Keuruu
• Nivala Vappu, tanssi, liikunta, Keuruu
• Nässi Jorma, järjestysmieskurssit, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Ojansivu Antti, teatteri Keuruu
• Paananen Katri, liikunta, Keuruu
• Pekkanen Maija-Leena, ompelu, Keuruu, Multia
• Piispanen Jari, puutyö, Petäjävesi
• Pitkänen Martti, musiikki, Petäjävesi
• Pulli Pirjo, espanja, ranska, Keuruu, Multia
• Rantakömi Jorma, tanhupiiri, Keuruu
• Rapala Reino, kiinteistönhoitokurssit, Keuruu
• Riihimäki Eira, englanti, Keuruu
• Riikonen Kimmo, musiikki, Keuruu, Multia, Petäjävesi
• Ritokangas Heljä, musiikki, Keuruu
• Salminen Anna-Liisa, posliininmaalaus, Petäjävesi
• Salminen Elisa, ensiapukurssit, Keuruu, Multia
• Salminen Raimo, liikunta, Keuruu
• Salonen Kirsi, liikunta, Keuruu
• Savolainen Eila, ensiapukurssit, Petäjävesi
• Sipponen Seija, ompelu, Keuruu
• Taipale Anja, kotitalous, Petäjävesi
• Tienaho Mikko, perinnekäsityö, Multia
• Tikkala Elina, liikunta, Keuruu
• Tuominen Raija, liikunta, Petäjävesi
• Tuomi-Nikula Päivi, venäjä, Keuruu
• Tyrväinen Touko, englanti, tarinapiirit, Keuruu
• Vaaherkumpu Juhani, matematiikka, Keuruu, Multia
• Valkeinen Veikko, tekninen työ, Keuruu, Petäjävesi
• Vesterinen Margit, kuvataide, tietotekniikka, Keuruu, Petäjävesi
• Vihtalahti Vuokko, liikunta, Petäjävesi
• Vilokkinen Aija, Lavis, vyöhyketerapia, astrologia, Keuruu
• Vuorinen Ritva, liikunta, Multia
• Vääriskoski Orvokki, kirjapiiri, Keuruu